Werner Bros. Historia Yhtyeellä historiaa on lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta, siispä pieni historiallinen katsaus.

Werner Bros.  perustettiin Tampereella kolmen miehen voimin muistaakseni vuonna 1987. Perustavassa kokoonpanossa olivat veljeni Jouni ja henkinen veljeni Juuso (Juhani) Pajula ja minä (Jari).

Yhtye syntyi kun Jounin vaimon matkatoimisto pyysi tamperelaisohjelmaa Ystävyys-matkojen kymmenvuotisjuhliin Tallinnaan.  Kolme kitaraa  ja miehet  tuntui tyhmältä  Olimme jokainen soittaneet jossain vaiheessa skifflesoittimin, niinpä jaettiin soittimet. Jouni multi-instrumentalistina sai pyykkilaudan, Juuso halusi rakentaa narubasson ja minulle jäi vanha kitarani. Moniääninen laulu oli itsestäänselvyys. Kun rakennusohjeita narubassoon ei ollut , niin Juuso perfektionistina kehitti soittotavan jolla basson äänet ovat mahdollisimman oikeat, syntyi narubasson ”style of Pajula”.

Ensi esiintyminen oli Georg Ots laivalla, ja Tallinnan Estonia teatterissa. Isä Veikko oli mukana ja neljään mieheen muodostimme tanssiyhtyeen nimeltä Veikonkone. Triolle Tallinnan jälkeen seuraava kohde oli Bulgarian Aurinko-rannat, ja tuolloin yhtyeen ”hätänimi” oli  Dallinna Cowboys.

Kun sitten  alkoi olla kysyntää keikoille piti keksiä oikea nimi. Juuso muisti ensimmäisen keikan tarjoilut, paukku werneriä ja tuoppi olutta ( werneri on fernet brankan lempinimi) ja  niin banaalia kuin onkin, siitä yhtyeelle tuli nimeksi werneri-veljet eli Werner Bros. Soitimme kadulla ja toreilla, testasimme siellä ohjelmistoamme. Jos toimi kadulla, niin toimi muuallakin. Kun väki pysähtyi kuuntelemaan ja jäi seuraamaan se oli aina merkki onnistuneesta toteutuksesta. Mehän emme alun alkaenkaan tehneet vain musiikkia, vaan selkeästi estradinumeroita, tässä selitys ohjelmiston suhteellisen hitaaseen vaihtuvuuteen.

Kyllä biisin valmistaa helpostikin, mutta teeppä biisi jossa on muukin juttu.

No sitten oli katusoittoa ja sitä kautta kysyntä laajeni ja kun 1990 olimme keikalla  hotelli Tammerissa poimi Juha Tapaninen Wernerit koko illan elokuvaan Iskelmä Prinssi, jossa muuten esiintyivät myös Paul Anka ja Umberto Marcato, Onni Gideon, Pirkko Mannola, Titta Jokinen, Mart Sander, Tarmo Ruubel jne…. Saimme  roolisuorituksestamme. paras miessivuosa Jussit 1992

Hieman ennen alkuvuotta 1992 olimme jo saaneet Tammerkosken Nuorkauppa-kamarin, kautta aikain ensimmäisen ”Jussin Hessu” kulttuuri palkinnon. Sittemmin sen ovat saaneet mm. Tampereen Teatterikesä,  Epe Helenius, Popeda ja viimeisin, Paleface.

Juuso lähti elokuvan teon jälkeen Saudi Arabiaan töihin. Hänet paikkasi varsin hurjalla harjoittelulla toinen perfektionisti, veljeksistä Jaakko. Kolmen muun veljen, Jyrki, Pasi ja Tuure kanssa perustimme wernerien rinnalle 6B rothers kansanmusiikki- ja humppayhtyeen. Idea sai alkunsa kun soitimme isän kanssa hänen 70-vuotis ”juhlamatkallaan” Lontoon Covent Gardenin alueella humppaa ja pelimannisävelmiä. Kuulijat tiedustelivat, että mistä tämä ihana musiikki on kotoisin, heti oli selvä, että maailma tarvitsee humppaa ja ei kun bändi pystyyn.

Sitten tapahtui kauhea asia, Trio Werner Bros. oli juuri saanut päätökseen keväällä 1996 esitykset Jussi Helmisen ohjaamasta Tampereen Työväen Teatterin ” Tuntematon Väinö Linna”  näytelmästä. Yhtyeen tervehenkisin jäsen Jouni kuoli yllättäen aivovaltimon tukokseen. Näytti siltä että  bändit lopetetaan. Peruimme Pietarin ja kotimaan keikat. Mutta kun hieman toivuttiin, suru työstettiin tiukalla treenijaksolla. Teimme uuden Werner Bros.in yhdistämällä Werner Bros. ja 6Brothers ohjelmistot.

Esiinnyimme kokoonpanolla heti aluksi vaatimattomasti Las Vegasissa Mine Expo messuilla josta sitten suoraan Saksaan keikalle Bundes Gartenschau messuille. Sen jälkeen oli vuorossa Bonnin teatterifestivaali ”Bonner Biennale”. Biennalen järjestäjien mielestä esityksemme pelasti, ilmeisen katastrofaalisen päivän, niin uusi kokoonpano sinetöityi. Suru Jounin poismenosta on jäänyt, eikä varmaan koskaan poistu. Jussi Ruponen, kitarataiteilija ja pitkäaikainen ystäväni, pyydettiin mukaan vuoden 2000 alusta ja hän on täyttänyt tyylitaiturina hienosti Jounin jättämän suuren aukon. Isommille keikoille lähtiessämme, käymme Jussin kanssa Jounin haudalla Messukylän hautausmaalla kertomassa minne matkaamme, viemme kukat ja laitamme kynttilän.

Olemme siis esiintyneet maailmalla Nashville´ssä Chet Atkins "Musician Days" sekä itse festivaalissa, että  lehdistötilaisuudessa seuraavan vuoden maaliskuussa. Erityisen mieleenpainuvia olivat esiintymiset Nashvillen klubeilla joista yhdessä paikallinen "kaurahattu" ilmaisi innostuksensa sanoin:" mä diggaan kantrista, mutt toi teidän musa on tosi jees, tuutteko valokuvaan mun familyn kaa".  Kuvassa: Edessä Chet Atkins, Takana Pasi, Tuure, Jyrki, Jari ja Jaakko Hard Rock Cafe Nashville, lehdistötilaisuus.

Lontoossa meidän suuri ystävämme ja diggarimme on englantilaisen popin kävelevä sanakirja Chas McDevitt. Hän oli juuri kaksi vuotta arvostetun taiteilijain hyväntekeväisyysjärjestön Gran Oder Of Water Rats  "King Rat". Hän on hyvä ystävä mm. Elton Johnin, Mark Knopflerin, Beatles klaanin, kuningashuoneen ja Werner Brosin  kanssa, kts. www.chasmcdevitt.co.uk

Brysselissä olimme Grand Placella avaamassa suomen  EU- puheenjohtajuutta ja olimme järjestäjien mukaan ainoa suomalaisesiintyjä joka otti encoret.

Tulossa ovat ainakin Hampuri, Pietari ja jenkkilään West Virginiaan on tiedusteltu ensivuodeksi (2006).

Hieno juttu urallamme on ollut Skiffle-festivaali ”Kihveli Soikoon” Hankasalmella, syntymäkunnassamme. Se on saavuttanut suuren suosion ja on  nyt  kansainvälisesti arvostettu alan festivaali. Olemme ylpeitä, saadessamme olla tuon tapahtuman isäntäbändi kesällä 2005 jo kymmenettä kertaa. Tapahtumassa kiteytyy pikkupojan haave tehdä jotain suurta synnyinpaikkakunnallaan, tosin silloin haave oli rakentaa pilvenpiirtäjä, jotenkin tuntuu että näin on kuitenkin parempi.

Tv-esiintymisiä on ollut aina TV 2 ajankohtaisohjelmista lasten ohjelmiin. Suurimman yleisön ovat saaneet tv-sarja Titta Poo, Tapsan Tahtien jamit usean vuoden ajan ja Iskelmä Prinssi elokuva että tv-sarja. Vaan, yli kaiken on ollut ”julkisuusautomaatti” Bumtsi Bum yhdessä "Halavatun Papat" yhtyeen kanssa, ohjelma teki kertaheitolla yhtyeet kansallisesti tunnetuiksi. Levyjä olemme tehneet, 1991 vinyyli ja kasetti versio ”Untolan Jukeboxi”, julkaisija Skandia. Levyn sisältö oli hyväntuulista, tuntemattomampaa vanhaa mutta hyvää. Suosituin radiosoitto  oli Jounin kauniisti tulkitsema ”Saippuakupla”. Untola oli aikoinaan matkailijakoti Hankasalmen asemankylällä ja sen baarin jukeboxista kuuntelimme päivän kovimmat hitit. Untolassa yöpyivät matkoillaan valtakunnan huippuartistit aina Tapio Rautavaarasta Olavi Virtaan.

”Siku Siku”, toinen levymme oli omakustanne, olikohan vuosi 1999. Tämän levyn painopiste oli kansanmusiikissa ja se sai alan ihmisiltä hyvän vastaanoton. Kansanperinteen professori Pekka Jalkanen  kirjoitti Friiti-lehden levyarvostelussaan Siku Sikusta ja yhtyeestä ylistävästi.

Tässä tiivistetysti historiikki, paljon jäi sanomatta, mm se että kun puristimme Chet Atkinsin kättä Nashvillen Hard Rock Cafen esiintymisen yhteydessä, ei kättä olisi halunnut pestä enää koskaan.

Myös kotimaan esiintymisistä jäi sanomatta että ei vielä ole ollut esiintymistä joka ei olisi toiminut, on sitten oltu konserteissa, tanssilavoilla (vähemmän) tai firmojen bileissä.

Lähes poikkeuksetta on yleisön joukosta tultu sanomaan että "mitään näin huikeaa en koskaan ole nähnyt". Ja sanojat ovat olleet nk. musiikkidiggareita.

terveisin

Jari Tuukkanen
5.7.2005

Ps. Onni Gideon kommentoi nähtyään yhtyeen esityksen "Pojat noin tehdään show, muu on hautajaisia" ja Jukka Kajava Hesarissa "Moista ei olekaan"